Musiikkialan kuulonsuojauksen historia (osa 1 / 3): kansainväliset edelläkävijät

Kuulonsuojaus muusikoille ei syntynyt sattumalta. Sen rakensi pieni joukko ihmisiä, jotka usein vahingoitettuaan omaa kuuloaan päättivät tehdä asialle jotain. Tässä kolmiosaisessa blogisarjassa viemme sinut tärkeimpien nimien ja paikkojen äärelle tässä historiassa, varhaisista pioneereista Englannissa ja Amerikassa, Alankomaiden yliopistollisiin juuriin, aina sinne missä Earproof tänään seisoo.

Yksi tämän tarinan tärkeimmistä nimistä on Andy Shiach. Hän vahingoitti kuuloaan 1970-luvulla studiossa, ja se lopetti hänen musiikkiuransa äkillisesti. Sen sijaan että hän olisi hyväksynyt sen, hän kouluttautui uudelleen audiologiksi ja perusti Advanced Communication Solutionsin (ACS) Englantiin yhdellä tavoitteella: säästää muita muusikoita siltä, mitä hänelle oli tapahtunut. Yhdessä kolleegansa Robert Beinyn kanssa hän oli 1990-luvulla yksi vain kahdesta brittiläisestä audiologista, jotka keskittyivät erityisesti in-ear-monitointiin, ja heidän varhainen työnsä kehityksessä ja tietoisuuden lisäämisessä auttoi luomaan perustan sille, miten muusikot nykyään esiintyvät lavalla.

Samana ajanjaksona, huhtikuussa 1995, Beiny ja Andy tapasivat amerikkalaisen audiologin Michael Santuccin, Sensaphonicsin perustajan, Dallasissa. Chicagosta käsin Santucci rakensi yhden johtavista yrityksistä kuulonsuojauksessa ja in-ear-monitoinnissa muusikoille, ja vietti vuosikymmeniä työskennellen taiteilijoiden ja ääniteknikoiden kanssa suojatakseen heidän kuuloaan tinkimättä äänenlaadusta. Lisa Tannenbaum, Musician's Hearing Servicesin omistaja Chicagosta ja Kaliforniasta, oli myös paikalla tuossa tapaamisessa Dallasissa. Se merkitsi pistettä, jossa pieni, maailmanlaajuinen audiologien verkosto löysi toisensa samassa tehtävässä: tehdä muusikot tietoisiksi riskeistä ja antaa heille suojaa, joka ei häiritse musiikkia.

Kaksi muutakin nimeä kuuluu tähän tarinaan. Mead Killion ja hänen yrityksensä Etymotic Research toivat markkinoille ER15-muusikkokorvatulpat, jotka perustuivat hänen mentorinsa, insinööri Elmer Carlsonin suunnitelmaan. Killion käänsi päälaelleen aikakauden yleisen oletuksen, että enemmän vaimennusta on aina parempi, ja esitteli maltillisen vaimennuksen, joka pitää äänenlaadun ehjänä. Tämä lähestymistapa muodosti perustan yksilöllisesti valmistetuille muusikkokorvatulpille, jotka ovat suojanneet satoja tuhansia muusikoita niiden käyttöönotosta vuonna 1988 lähtien. Marshall Chasin, Kanadan Musicians' Clinicsistä, oli myös osa tätä pientä, maailmanlaajuista verkostoa.

Samanlainen liike kasvoi myös Euroopan mantereella. Saksassa Eckhard Beste oli liikkeellepaneva voima. Hearsafen toimitusjohtajana hän keskittyi erityisesti ammattimaiseen kuulonsuojaukseen ja in-ear-sovelluksiin musiikkimaailman ihmisille, muusikoista ja musiikinopettajista festivaalivierailijoihin tapahtumissa kuten Wacken. Kuten hänen kolleegansa Englannissa ja Yhdysvalloissa, hän työskenteli tietoisuuden ja ennaltaehkäisyn parissa aikana, jolloin kotitekoinen, epäammattimainen kuulonsuojaus oli sääntö eikä poikkeus.

Niinpä 1990-luvulla, levittäytyneenä Englannin, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Saksan yli, pieni mutta kansainvälinen audiologien ja asiantuntijoiden verkosto kasvoi, ja jokainen heistä ymmärsi, että kuuloa ei voi korvata. Tämän sarjan seuraavassa osassa viemme sinut Alankomaihin, jossa sama tehtävä sai oman, yliopistopohjaisen muotonsa.

Peter